BAILA ARCTICA

Pohjoisen suurin rockfestari SIMEROCK on suomalaisen popkulttuurin läpileikkaus - sen hyvät, pahat & kauniit ja rumat.


Vuosituhannen vaihteessa - Simerockin syntymän kynnyksellä - Suomessa lämmiteltiin vielä klassisen Suomirockin jälkilöylyissä. 1980- ja 90-lukujen musiikillinen jurakausi oli synnyttänyt Juice Leskisen, Don Huonojen, CMX:n ja Eppu Normaalin kaltaisia jättiläisiä, joiden varjoa oli mahdotonta paeta musiikkibisneksessä. Seuraava sukupolvi ei jäänyt kakkoseksi, ainakaan kaupallisesti. 2000-luvun alussa esimerkiksi HIM ja The Rasmus nauttivat kansainvälisestä suosiosta, josta Hanoi Rocks oli aikoinaan voinut vain uneksia. 


Simerockin perustaja, alunperin jalkapalloa veikkausliigassa pelannut Samuli ”Sime” Yliaska jäi pelaamisesta syrjään loukkaantumisen takia 2001. 


”Kun pelit loppuivat me lähdettiin kiertämään Suomen rockfestareita Jyrki "Iipu" Heinolan kanssa tämän lävistys-bussilla. Pyörittiin eri festareilla esimerkiksi Apulannan tyyppien kanssa. Kysyin sitten Virtasen Tonilta, että jos järkätään festarit Rovaniemellä, niin tuleeko Apulanta esiintymään, ja Toni sano että ”tullaan”, Sime kertoo. 


Apulannan poikien seuraava vapaa keikkaslotti löytyi marraskuulta. Kavereidensa kanssa Sime kolasi ”venuen” eli mummonsa kodin takapihan lumesta, ja pystytti sinne teltan. Lopuksi sisään työnnettiin Simen papan peräkärry eli ”lava”. Ulkona paukkui 25 asteen pakkanen. 

 

Jotain järjestäjien asenteesta kertoo se, että festivaalin nimen esikuvana toimi Waynestock, rockfestivaali, jonka Wayne Campbell järjesti Jim Morrisonin ja ”oudon alastoman intiaanin” kehotuksesta elokuvassa ”Wayne’s World 2”. 


Tapahtuma oli järjestetty kutsuvieraille, ja jakoon oli laitettu rajattu määrä paperisia kutsuja. Valitettavasti nokkelat lähikoululaiset olivat hyväksikäyttäneet koulun kopiokonetta ja simsalabim; yhtäkkiä jaossa oli n. 1000 kappaletta extrakutsuja. Festarit olivat jo hyvässä vauhdissa, kun väenpaljoudesta kiinnostuneet poliisit päättivät pistää stopin tilaisuudelle. Tieto saavutti festarin ”johdon” kun he saapuivat Apulannan poikien kanssa lentokentältä esiintymispaikalle. Lavalle ei ollut enää asiaa; Apulannan esiintymistä jouduttaisiin odottamaan vielä vuosi. Simerockin tarina oli kuitenkin alkanut.

 

Heti alusta Simerockissa vakiintui se musiikillinen linja, että linjaa ei ole. ”Mä en voi sietää snobismia. Mulle musiikillisella genrellä ei ole niin väliä, kunhan saa järjestettyä hyvät bileet. Kakarasta asti ärsytti kun jengi oli heimoissa musamaun mukaan”, Sime toteaa.


Monella tapaa Festivaalin esiintyjälistoja lukee kuin suomalaisen pop-musiikin lähihistoriaa.

 

 

 

 

 

 

Alkuvuodet 2002-2007


Ensimmäisinä vuosina Simerockissa soi vahvasti punk ja suomirock, sekä suurelle yleisölle vielä tuntematon suomi hip hop. Samaan iltaan mahtuivat niinkin erilaiset artistit kuin Hannibal & Soppa ja hardcorepunkbändi Yhteiskunnan ystävät. Omiksi suosikeikseen Sime nostaa alkuvuosilta esimerkiksi kasari-ikonien Hanoi Rocksin ja Dingon paluukeikat. Festarin musiikkilinjaa suunniteltaessa katse on silti ollut aina tiukasti tulevaisuudessa. Vanhoissa festarijulisteissa voi nähdä tulevaisuuden isoja nimiä tyyliin Stam1na tai Poets of The Fall, jotka on präntätty vielä pienellä julisteen alalaitaan.


Simerockin ensimmäinen kunnon budjetilla tuotettu festivaali vuonna 2007 sattui suomalaisen raskaan rockin kulta-aikaan. Lordi oli edellisenä vuonna voittanut euroviisut, ja Kotiteollisuus, Stam1na ja Mokoma juhlivat listoilla. Hevistä oli tullut Lordin euroviisuvoiton myötä kansamusiikkia. Kaikki vauvasta vaariin, aina pääministeri Matti Vanhasta myöten rokkasivat pirunmerkki pystyssä. Lordin kotikaupungin rockfestarille tämä oli tietenkin vain postiivinen juttu. Vuonna 2007 pidettiin ensimmäiset Simerockit uudella tapahtumapaikalla Napapiirillä. Vaikka festarin ajankohta oltiin vaihdettu keskitalvesta keskikesään, ei eroa ensimmäisenä vuosina juuri huomannut.

 

”Torstaina luvattiin vielä hellettä 27-28 astetta. Me teipatiin Lordin aukiolla lipunmyyntipisteisiin sääennusteet, että ’hellettä luvassa’. Seuraavat kolme päivää perjantaista sunnuntaihin oli ihan v*tun kylmää; 3 päivää alle 5 astetta, ja yöllä pakkasta. Ja sitten maanantaina taas hellettä. Seuraavana vuonna ihan sama juttu. Tuli fiilis, että olis pitänyt varmaan käydä enemmän kirkossa”, Sime muistelee. 

 


2008-2012 


Hevin lisäksi toinen alkuvuosien iso soundi oli iskelmän ja suomirockin hybridi, ”suomipoppi”. Radioystävällistä genreä edustivat esimerkiksi Simerockissa vierailleet Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Suvi Teräsniska ja Juha TapioKaija Koo:n ja Markku Impiön 90-luvun alussa luoma iskelmäpop-konsepti tuntui löytäneen siivet uuden sukupolven myötä. Vaikutteita haettiin nyt lähimenneisyyden huoltoasemakasettilaarista, siinä missä rock-uskottavimmistakin lähteistä. Ultra Bran nostalgisen musiikin suosio oli kannustanut muitakin artisteja 1970-luvun Finnhitsien kultakauden uudelleenarviointiin ja omaksumiseen. 


2000-kymmenluvun alussa Suomea keinutti myös Jukka Pojan ja Reino Nordinin kaltainen Suomireggae. Niin sanottu ”urbaani soundi” oli alkanut vaivihkaa hiipimään vaikutteineen täkäläisiin kuuntelutottumuksiin. Kun räp-musiikin ensimmäisestä aallosta oli selvitty, ja yleisö oli todennut Raptorin ja Mc Nikke T:n suosion aiheuttamasta krapulasta, oli uusi sukupolvi riimeineen jo valmiina. Vuosituhannen alussa todistettiin jo esim. Fintelligensin ja Palefacen listamenestystä, mutta oli vain ajan kysymys milloin kaupallinen suomiräp breikkaisi toden teolla.  

 

 

 

 

 

 

2013-14

 

Yhdeksi suureksi Simerock keikaksi Sime itse nostaa Cheekin ensiesiintymisen festareilla vuonna 2013. Keikkaa oli suunniteltu jo pidempään, mutta yksityiskohtien viimeistely otti aikansa. Kun keikkapäivä oli vihdoin lyöty lukkoon syksyllä 2012 alkoi televisiossa pyöriä uusi musiikkiohjelma ”Vain elämää”. Yksi ensimmäisen tuotantokauden artisteista oli Jare Tiihonen. Ohjelma nosti jo valmiiksi suositun artistin ennennäkemättömälle tasolle.

Simerockissa Cheek esiintyi 9. elokuuta 2013. Samana päivänä julkaistiin single ”Timantit on ikuisia”. Cheek itse kertoo elämänkerrassaan miettineensä, voiko isolla festarilla esittää kappaletta joka on ilmestynyt vain tunteja aiemmin. Huoli oli turha; iltaan mennessä monituhatpäinen yleisö lauloi sanasta sanaan mukana kun Cheek esitti ensimmäistä kertaa suurimman hittinsä. Kuukauden päästä julkaistiin ”Kuka muu muka” -albumi, joka tulisi myymään kahdeksankertaista platinaa. Cheekmania oli alkanut.


Kuka muu muka olisi tehnyt samanlaista jälkeä listoilla ja festarilavoilla? Cheekin lisäksi ainakin Elastinen, Mikael Gabriel, Uniikki, Brädi, Spekti, ja JVG ovat kaikki olleet tekemässä suomihopista tämän vuosikymmenen yhteistä kokemusta ja koko kansan soundia. 

 

 

 

 

2015-2016


Bling bling ja hybris ei ole vain räppäreiden yksinoikeus.

 

Antti Tuiskun löydettyä sisäisen banaaninsa ovat portit olleet auki ja taivas rajana poppareillakin.

Superpopin aika on tuonut häpeämättömän kiiltäväpintaisen kaupallisuuden, glitterin ja kirkkaat värit suomalaiseen musiikkikulttuuriin. Tuisku, SANNI ja Robin tekevät kaikki tahoillaan musiikkia, joka ei ole enää kalpeaa imitaatiota ruotsalaisista esikuvistaan, vaan ihan oikeata ja häpeämätöntä sitä itseään. 

 

Nyt mekin olemme sisäistäneet sen, mikä tekee parhaasta pop-musiikista niin viehättävää: sen fantasian, eskapismin ja suuret tunteet. ”Poppi” ei ole enää kirosana, jota täytyy lähestyä epäluuloisesti kyräillen, räkä poskella ja pilkkihaalarit päällä, tai ”guilty pleasure” jota diggaillaan mukaironisesti vitsillä - popista saa nyt nauttia.


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2017-2019


Makea maistuu hyvälle vain jos suolaakin on tarjolla. Viimevuosien trap-buumi on hyvä esimerkki siitä kuinka antisankareille on aina tilausta. Samaan aikaan kun Elastinen on täyttänyt kansan unelmavävyn paikan, artistit kuten Ghettomasa, Tippa T, Ibe, Cledos ja Eevil Stöö & Koksukoo ovat pitäneet huolen, että teinit voivat edelleen kuunnella musiikkia, jota heidän vanhempansa pitävät sekä vaarallisena että käsittämättömänä. Trap ja sen musiikilliset sisarukset kuten ”emo rap” ovat tuoneet terävän reunan takaisen suomalaiseenkin hip hoppiin.

 

Toinen viimevuosien iso trendi on ollut naisartistien esiinmarssi. Vuonna 2019 esimerkiksi Simerockin lineupissa oli enemmän naispuolisia esiintyjiä kuin koskaan aiemmin. Vesala, Sanni, Anna Puu, Ellinoora ja Evelina ovat kaikki monipuolisia ja rohkeita laulaja-lauluntekijöitä, joiden musiikki värähtelee samalla taajuudella zeitgeistin kanssa. 

 

Vielä 15 vuotta sitten tätä feminiinisen energian vallankumousta olisi ollut vaikea edes kuvitella, mutta paras popkulttuuri yllättääkin meidät aina takavasemmalta.

SIMEROCK 2003
SIMEROCK 2008
SIMEROCK 2008
  • White Facebook Icon
  • White Instagram Icon
  • White YouTube Icon

© 2019 by Simerock. Kaikki pidätetään, myös oikeudet.               Yhteystiedot    Tietosuoja